Miten saada ruoka maistumaan heti aamusta? Mikä on sopiva ja sallittu aamupala tänä kielletään kaikki- buumin aikana? Noh, jos meikäläiseltä kysytään, syöt aamupalaksi sitä, mikä maistuu. Okei okei, en nyt tietenkään tarkoita kakkua (ellei puhuta raakakakusta jonka resepti pomppaa blogiin lähiaikoina!) tai muita täysin tyhjiä kaloreita. Mutta esim. pari leipäpalasta on ihan jees, vihanneksilla ja leikkeleellä tietysti mieluummin. Murot, mysli, vaikka sitten lisätyllä sokerilla ladattuna, on ihan jees. Miksi? Koska aamulla tärkeää on se, että sinne vatsaan laittaa jotain. Ja monilla, monilla ja vielä useammilla on se ongelma, että aamulla mikään ei maistu, tulee huono olo. Ja mulla on ollut ihan sama ongelma, aina niin kauan kun en ole aamulla suostunut syömään. Tänä päivänä, jo n. vuoden verran aamuni lähes poikkeuksetta puurolla aloittaneena voin sanoa, että se paha olo menee ohi, ja johtuu monilla siellä varmasti vaan siitä, ettei vatsa yksinkertaisesti ole tottunut syömiseen aamutuimaan. Tottakai, meitä löytyy moneen junaan, ja ihan varmasti on myös niitä yksilöitä, jotka sitten eivät voi syödä. Mutta itselläni homma meni näin: Lapsukaisena söin tietysti aina aamupalaa. Sitten tuli ikä, jolloin sai ruveta itse päättämään mihin aamunsa käyttää, ja minähän käytin ne viimestä minuuttia myöten nukkumiseen. Ja niin, monta monituista vuotta sain kärsiä napostelun tarpeesta ja ihan konkreettisesta nälästä, sieltä keskipäivästä aina iltaan saakka (ja illalla tietysti tuli mätettyä se iltapala, täysin nurinkurisesti kun illalla sitten upposi leipää ja herkkuja, kun aamulla taas ei mitään) ja näin. Sitten koitti ajat, jolloin minulla alkoi aamuisin olla enemmän aikaa, koulun loputtua. Ja niin se vaan alkoi se puuron keittely, ja kaurapuurosta saa kehiteltyä sellaisen herkun, että unelmoin siitä usein jo nukkumaan mennessä!
Keitän puuron useimmiten punaiseen maitoon. Hyvää tulee myös kauramaitoon (edullisimasta päästä taitaa olla Oatly, ainakin pikkukauppojen valikoimista?) tai vaikka kookosjuomaan keitettynä. Sekaan maapähkinävoita, maustettua heraproteiinia (atm mansikka-valkosuklaa) ja annokseen kuuluu myös sivuuttamattoman olennaisena osana kaakaonibsit, mutta ne on juuri nyt päässeet kaapista loppumaan! Tänään niitten virkaa yritti ajaa pekaanipähkinät. Ei tosin hassumpia nekään, pähkinöistä rasvaisimpiin kuuluvat kaverit(!) ja mukaan tietysti iso tuoppi vettä.
Itse olen sellainen heppu, että keittiössä näpertely vaan kuuluu asiaan. Onko mitään ankeampaa kuin mikropuuro, kun ihan tavallinenkin valmistuu levyllä viidessä minuutissa! Ja ruuanlaitossa, pakastevihannekset ovat harmillisenkin vieras sana minulle, itse kun ostan jokaisen vihanneksen erikseen tuoreena, vaikka oikeasti helpommalla pääsisi pakastehyllyn kautta. Mutta mä nyt vaan tykkään pilkkoa ja naputella ja keitellä. Eihän se paha tietenkään ole? Harmillinen puoli tässä on meidän toivottoman pieni keittoKomero isolla Koolla, kun siellä ei pöytätilaa ole nimeksikään, miniuuni löytyy ikkunalaudalta ja hellalevyjäkin on vaan kaksi. Odotellen sitä kaunista päivää, jolloin löytyisi kohtuuhintainen kaksio Helsingin sisältä (mahdoton yhtälö?) Ehkä joskus sitten! Mutta näihin tunnelmiin, minä alan nyt valmistautumaan töihin lähtöön!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti